Toukokuu 2012
Aikaa edellisistä päivityksistä on vierähtänyt koiran kasvettua, alkuinnostuksen lakattua ja ylimääräisen ajan käytyä vähiin. Innostus koiraa ja harrastuksia kohtaan ei ole laantunut, päinvastoin, aikaa blogin pitämiseen ei ole vaan tuntunut liikenevän uuden työn, uuden kodin ja uusien harrastusten keskellä. Naamakirjakin on tainnut haukata osan päivittämisinnosta.
Jatkossa blogia toivottavasti jaksan päivitellä aina silloin tällöin, edes treenipäiväkirjan omaisesti, nähtäväksi jää miten onnistutaan.
:
:
5.5.2012
Viikonloppu vietettiin Kouvolan suunnalla, ensin yökylässä Valkealassa ystävän kotitalolla. Iita on kyläillyt samassa paikassa aiemminkin ja viereisillä pelloilla oli sama vaikutus kuin ennenkin, koira sekosi aivan täysin onnesta kun pääsi toteuttamaan itseään.
:
Iita kohtasi ensimmäisen kerran elämässään, tiettävästi, kissan. Pesonen ei pitänyt kovasti ajatuksesta uudesta koirasta tiluksillaan.
:
:
6.5.2012
Kymenlaakson maastot, Iitti (Kiitos kuvista Sakari Lampola sekä Timo)
Kisat oli jaoteltu mukavasti aamu- ja iltapäivärotuihin, siitä suurta plussaa. Harmillisesti aamuerissä oli kärsittiin laiterikoista, joten iltapäivän alkuerät myöhästyivät parilla tunnilla. Järjestäjiltä ei saanut minkäänlaista arviota, missä kohtaa päivä etenee ja miten. Onneksi sää kuitenkin salli ja seura oli hyvää. Lopulta iltapäivällä asiat toimivatkin, joten päivä saatiin kuitenkin vietyä loppuun järkevään aikaan. Ilmoittautuneista 9 rhodesta paikalla oli 7 koiraa.
:
Alkuerissä Iita juoksi Serenan [Ultraviolet Joly Godsent Jafari] kanssa, mikä hitusen jännitti, sillä tytöt kävivät juuri viime viikolla riehumassa yhdessä. Iita on kuitenkin sen verran hullu vieheen perään, että suurempia paineita en ottanut, muusta kuin siitä, ettei koiran remmi luiskahda irti ennen lähtöön pääsyä. Into radalle oli tapansa mukaan valtava.
Lähdössä Serena näytti olevan aika reippaastikin nopeampi.
Iita oikaisi hiukan ja pääsi edelle,
Sereltä loppui mielenkiinto.
Tuloksena Iitalle 234 pistettä ja alkuerien 1. sija.
:
Finaali pääsi yllättämään, sillä kaikesta odottelusta johtuen jäi sellainen mielikuva, että taas odotellaan. Finaalilähtö oli numero 24, joten laskettiin tuohon helposti tunnin – puolitoista menevän. Onneksi juuri ennen kuin meinattiin ottaa porukalla pienet päiväunet kävin kuitenkin varmistamassa mikä lähtö on meneillään. Täytyi ihan hieraista silmiä kun taululla oli numero 19. Äkkiä siis lämmittelemään koiraa, onneksi Iita olikin suuren osan meidän mukana, eikä autossa häkitettynä, joten lihaksissakin oli jotain vetreyttä jäljellä. Finaalilähdössä parina oli Nytro [Fikisha Binadamu], johon eroa oli vain 9 pisteen verran.
Mitä vain saattaisi siis tapahtua. Radan muodoista johtuen suurinta osaa kisasta en nähnyt, toista puolta en olisi ymmärtänytkään.
Nytro vaikutti nopeammalta, Iita taisi loppupeleissä kuitenkin napata vieheen ensin.
:
Suhteellisen hyvinhän sen tiesi menneen, mutta aavistustakaan lopputuloksesta ei ollut. Samanaikainen yllätys ja innostus oli melkoinen kun toiseksi tulleen nimi kuultiin – Iita siis voitti! Otus osaa pinkoa ja ymmärtää lajin päälle, vaikkei isäntäväki siitä (vielä) niin kovasti tajuakaan.
Lopputulokset jopa hämmästyttivät, sillä Iita oli voittanut myös finaalin pisteillä 225, yhteistulos siis 459 pistettä ja SERT!
Koiraparka sammui heti autoon, mutta illalla pääsi vielä saunaan rentoutumaan ja suuren urheilusankarin elkein myös poikkeusluvalla sänkyyn nukkumaan.
:
*************************************************************************************
KUVIA TULEE, TOIVOTTAVASTI, AIKANAAN
*************************************************************************************