Luonnetesti 31.8.2012

Iita kävi rhodesiankoirien luonnetestissä Valkeakoskella. Testaajina toimivat ruotsalaiset Barbro Börjesson sekä Lena Enström. Testi oli epävirallinen ja se toteutettiin Barbro Börjessonin laatiman protokollan mukaan, joka perustuu sekä ruotsalaiseen luonnetestiin että MH-kuvaukseen. Barbro on testannut yli tuhat rhodesiankoiraa ruotsissa ja satoja suomessa, muiden rotujen lisäksi. Siksi juuri hänen tekemänsä testi on ollut monen rotumme parissa toimivan mielestä niin arvostettu.

Testi jännitti etukäteen, mutta lopulta varmistui, että kyllä tämä koira meidän Iita on.  Kokeen jälkeen testaajat kertoivat, mihin tulokseen koirasta ovat tulleet:

"I must say, it is one of the best ridgebacks I have ever seen. And I have seen many, many, many hundreds of them. She has the best in almost all of this of protocol. She is open and approachable. Strong hunting instinct. Moderate social will to struggle. Lively temperament. She is moderately sharp as well as defensive. For certain ridgebacks it is not good, but she manages it so nicely. Many thanks for complete nerve construction, she is self confident. One can be self confident and independent, and dumb, but she is not. She has strong courage, which is extremely rare in Rhodesian ridgebacks. She has very good ability to concentrate and very fast ability to recover. Gun shot sensitive today.”
– Barbro Börjesson-

"If she was a person and I was the prime minister of Greece, I’d hire her as my secretary"
– Lena Enström-

Olemme todella ylpeitä Iitasta, vaikka kyllähän tämä oli tiedossakin. Sen verran on toki huomautettavaa, että luonnetestin jälkeen olen yhä enemmän sitä mieltä, että koiran perusluonteeseen voi vaikuttaa monella tavalla ja se näkyy myös testissä. Useammassakin tehtävässä Iita noudatti jollain lailla opittuja malleja. Iso riista, “hirvi”, kaavun alla kuljeksiva ihminen ei Iitan mieleen selvästi näyttänyt tarpeeksi riistalta, vaan piiloon juoksevalta maalimieheltä hakutreeneissä. Tämän todisti myös se, että Iita juoksi “maalimieheltä” metsään etsimään seuraavaa ukkoa. Kettingin kolinaan Iita suhtautui pienellä mielenkiinnolla, onhan pentuaikana kaikesta kilinästä ja kolinasta palkattu raunioharrastusta silmällä pitäen. Vieheen perään Iita olisi varmasti lähtenyt, vaikken olisikaan päästänyt sitä ennen aikojaan irti. Kaikissa hiemankin pelottavissa tai epäilyttävissä tilanteissa olen aina pitänyt huolta siitä, että tilanne on selvitetty loppuun asti ja Iita on käynyt katsomassa mikä mahdollinen pelottava asia on ollut.  Olisi ollut kerrassaan hienoa kuulla kommentteja, että koirani varmasti luottaa minuun täysin, mutta toisaalta olen pennusta asti yrittänyt varmistaa, että Iita luottaa itseensä ja tietää omat kykynsä. Siinä vaiheessa kun omat avut eivät riitä, uskon Iitan tietävän, että emäntä tekee hyvinkin paljon hänen vuokseen.